
Siskon maalaama. Tässä
voisikin olla sisko ja minä "
pelastus renkaissa:==
31.12.07
Äidillä aika tänään
kirralle reuma lääkärille. Pitikin saada vain
kortisoni pistokset särkeviin käsiin.
Reippahana olimme klo 10.30
kolkuttemassa vanhempieni oven takana. Isä oli laittanut äidin valmiiksi ja
rullatuoli ajelu autolle, mutta samalla jätimme
iskälle kassillisen lehtiä, kirjoja siksi aikaa, kun
käväsemme lääkärissä.
Reumapolilla oli ihanuus nuori nais lääkäri joka keskusteli äidin kanssa eikä meidän:)) " sekin koettu, kuinka
saattajille vain jutellaan ja itse potilas on vieressä"
Pistokset valmiina ja äiti
rupiaa pyörtymään kesken kaiken. Toiseen käteen jo pistos
saattinkin, mutta sitten olikin
pyöryksissä oleva äitini saatava
petiin. Lääkäri oli sitä mieltä jospa toinen pistos
laitettaisiin myöhemmin. Ja me ihanuus tyttäret vain sanoimme yhteen ääneen, että ei ,kun pistä vain toinenkin saman tien:((-.......pistä pistä. Äidin olisi pitänyt tulla uudestaan sitten toista kättä varten ja juurihan hän oli sanonut meille, ettei jaksaisi
rampata lääkärissä yhtenään. Ja kädet olivat särkeneet monta viikkoa mitä olisi sitten auttanut odotella jos toista kättä olisi sitten
särkenyt taas.
Ja sitten lääkäri huomasi 20.12.07
meikussa otettujen kokeiden tuloksissa tulehdus arvojen olevan huippu korkeat? Miksiköhän sieltä ei oltu soitettu?
No
Hän totesi, että on paras soittaa ambulanssi ja lähteä Malmille kokeisiin ja ehkäpä sielläkin sitten osastolle....näin sitten kerroimme äidille , että tulikin nyt sitten
järjestettyä Tapaninpäivän ajelu....siis uuden vuoden aattona. Tuskinpa hän
enään meitä nyt
huolii lääkärissä
käyttäjiksi:))
Minä äidin mukaan ja sisko kiltisti
hurusteli autollaan takana.
Ambulanssin henkilökunnalle isot kiitokset aivan oli ihania miehiä. Punaisissa
asuissaan kuin
joulutonttuja ja sanoivatkin kyllä , että
reki (paarit) eivät
ole kovin
jouluiset.
Äitilläkin oli hauskaa vaikka varmasti hiukan pelottikin. Malmilla uuden vuoden aattona kokemus sekin meille jokaiselle:) henkilö kunta
saa kyllä täyden kympin kiirettä siellä oli.
Juoksujalkaa siellä
mentihin. Tulipa siellä sitten
istuttua 8h.
Sisällekkin äiti olisi päässyt, mutta tilan puutteen vuoksi olisi joutunut odottamaan
päivystyksessä 2,5 päivää....ja haloo..........Päätimme sitten
yhteistuumin, että eiköhän äidin
ole paras mennä kotiin isän hoiviin ja koti palvelukin tulee
ekaa kertaa nyt vuoden alusta. Ja asummehan lähellä apua löytyy tarvittaessa nopeasti meistä
siskoista ainakin. (missähän nuo veljet?)
Ja kokeet kaikki
ok:)) Isällekin
muistettin sitten jossain vaiheessa soittaa
aikas huolissamme olimme, mutta
yritettin olla niin
reippahia ja pitää äidistä huolta:)
Klo 20,00 pääsimme jo sitten lähtemään kotia jätimme auton
pikkaisen kauemmaksi, kun ajattelimme että
saapi äitee raikasta ilmaa ennen kotia menoa.
Rinkuttelimme ovikelloa kotvan aikaa, mutta isä ei ovea tullut avaamaan,,,ei kun avaimia kaivelemaan äidin
käsveskasta ja..........isä oli hävinnyt.....no joo katselemme siskon kanssa
pikkaisen huolissaan, kun
kännykkäkin pöydällä, mutta miestä ei missään. Sisko jäi laittamaan äidille suola palaa.
minä
ryntäsin ulos isää etsimään no siellähän hän kadun varressa
ootteli 83v äidin
omaishoitaja pikkaisen hukassa olevan tuntuisena. Odotteli
omaa orvokki silmää, tyttö ystävää näin hän äidistä ihanasti
sanoopi:)) Kaikki hyvin taasen:) Isä kotona Äiti vuoteessa.
Meillä hieman
kiirus uuden vuoden
viettohon. Siskoa odotettiin kylään ja minun ihanuus mies ystäväni odotteli
tanssiparia. En oli millään jaksanut, mutta tuntui siltä, että nyt on nähtävä tanssivia iloisia ystävieni toivottaa uutta vuotta ja
pyörähdellä parketilla....joten menoksi. Puoli tuntia aikaa, kun olin kotona suihku,
meikkaus,
tanssiasu...ja ulos:)))
ja minä tyttö tanssin 3,5h
Niin se vain on elämä on täynnä valintoja. Olisin voinut jäädä
murehtimaan mitä äidille olisi voinut tapahtua tai sitten olen tehnyt parhaani tänään. Huomenna uusi päivä