Siskon maalaama. Tässä voisikin olla sisko ja minä "pelastus renkaissa:==31.12.07
Äidillä aika tänään kirralle reuma lääkärille. Pitikin saada vain kortisoni pistokset särkeviin käsiin.
Reippahana olimme klo 10.30 kolkuttemassa vanhempieni oven takana. Isä oli laittanut äidin valmiiksi ja rullatuoli ajelu autolle, mutta samalla jätimme iskälle kassillisen lehtiä, kirjoja siksi aikaa, kun käväsemme lääkärissä.
Reumapolilla oli ihanuus nuori nais lääkäri joka keskusteli äidin kanssa eikä meidän:)) " sekin koettu, kuinka saattajille vain jutellaan ja itse potilas on vieressä" Pistokset valmiina ja äiti rupiaa pyörtymään kesken kaiken. Toiseen käteen jo pistos saattinkin, mutta sitten olikin pyöryksissä oleva äitini saatava petiin. Lääkäri oli sitä mieltä jospa toinen pistos laitettaisiin myöhemmin. Ja me ihanuus tyttäret vain sanoimme yhteen ääneen, että ei ,kun pistä vain toinenkin saman tien:((-.......pistä pistä. Äidin olisi pitänyt tulla uudestaan sitten toista kättä varten ja juurihan hän oli sanonut meille, ettei jaksaisi rampata lääkärissä yhtenään. Ja kädet olivat särkeneet monta viikkoa mitä olisi sitten auttanut odotella jos toista kättä olisi sitten särkenyt taas.
Ja sitten lääkäri huomasi 20.12.07 meikussa otettujen kokeiden tuloksissa tulehdus arvojen olevan huippu korkeat? Miksiköhän sieltä ei oltu soitettu?
No
Hän totesi, että on paras soittaa ambulanssi ja lähteä Malmille kokeisiin ja ehkäpä sielläkin sitten osastolle....näin sitten kerroimme äidille , että tulikin nyt sitten järjestettyä Tapaninpäivän ajelu....siis uuden vuoden aattona. Tuskinpa hän enään meitä nyt huolii lääkärissä käyttäjiksi:))
Minä äidin mukaan ja sisko kiltisti hurusteli autollaan takana. Ambulanssin henkilökunnalle isot kiitokset aivan oli ihania miehiä. Punaisissa asuissaan kuin joulutonttuja ja sanoivatkin kyllä , että reki (paarit) eivät ole kovin jouluiset. Äitilläkin oli hauskaa vaikka varmasti hiukan pelottikin. Malmilla uuden vuoden aattona kokemus sekin meille jokaiselle:) henkilö kunta saa kyllä täyden kympin kiirettä siellä oli. Juoksujalkaa siellä mentihin. Tulipa siellä sitten istuttua 8h. Sisällekkin äiti olisi päässyt, mutta tilan puutteen vuoksi olisi joutunut odottamaan päivystyksessä 2,5 päivää....ja haloo..........Päätimme sitten yhteistuumin, että eiköhän äidin ole paras mennä kotiin isän hoiviin ja koti palvelukin tulee ekaa kertaa nyt vuoden alusta. Ja asummehan lähellä apua löytyy tarvittaessa nopeasti meistä siskoista ainakin. (missähän nuo veljet?)
Ja kokeet kaikki ok:)) Isällekin muistettin sitten jossain vaiheessa soittaa aikas huolissamme olimme, mutta yritettin olla niin reippahia ja pitää äidistä huolta:)
Klo 20,00 pääsimme jo sitten lähtemään kotia jätimme auton pikkaisen kauemmaksi, kun ajattelimme että saapi äitee raikasta ilmaa ennen kotia menoa. Rinkuttelimme ovikelloa kotvan aikaa, mutta isä ei ovea tullut avaamaan,,,ei kun avaimia kaivelemaan äidin käsveskasta ja..........isä oli hävinnyt.....no joo katselemme siskon kanssa pikkaisen huolissaan, kun kännykkäkin pöydällä, mutta miestä ei missään. Sisko jäi laittamaan äidille suola palaa.
minä ryntäsin ulos isää etsimään no siellähän hän kadun varressa ootteli 83v äidin omaishoitaja pikkaisen hukassa olevan tuntuisena. Odotteli omaa orvokki silmää, tyttö ystävää näin hän äidistä ihanasti sanoopi:)) Kaikki hyvin taasen:) Isä kotona Äiti vuoteessa.
Meillä hieman kiirus uuden vuoden viettohon. Siskoa odotettiin kylään ja minun ihanuus mies ystäväni odotteli tanssiparia. En oli millään jaksanut, mutta tuntui siltä, että nyt on nähtävä tanssivia iloisia ystävieni toivottaa uutta vuotta ja pyörähdellä parketilla....joten menoksi. Puoli tuntia aikaa, kun olin kotona suihku, meikkaus, tanssiasu...ja ulos:)))
ja minä tyttö tanssin 3,5h
Niin se vain on elämä on täynnä valintoja. Olisin voinut jäädä murehtimaan mitä äidille olisi voinut tapahtua tai sitten olen tehnyt parhaani tänään. Huomenna uusi päivä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti