Pikkusiskon maalaus:))Lapset kävivät tänään kylässä omien rakkaidensa kanssa. Aamu oli hässäkkää elikkä nopia kaupassa käynti ja ruoan laitto:). Onneksi ihanuus mies ystäväni teki maittavan lämpöisen aterian ja minä häsläsin kylmien kanssa. Tasan klo 14,00 olimme valmiina ruoan suhteen ...oommepa hyviä:))
Meitä oli yhteensä seitsemän. Onneksi on niin iso ruokapöytä, että mahdumme kaikki sen ympärille. Tuli ostettua silloin, kuin nuorin syntyi. Sillä periaatteella , että mahtuu koko pesue ja morsmaikot ja sulhasetkin.
Oli meidän yhteinen joulu tänään. Keskimmäinen toimi joulu pukkina ja muut jänskitimme. Nautin yhdessä olostamme suuresti. Viime vuonna olin sairas joulu kuussa. Tammikuussa todettiin iso aivo kasvain meningeooma tuollainen kananmunankokoinen. Maaliskuun ensimmäisenä päivänä Hernesniemi leikkasi Töölössä. Helmikuussa oireiden vain lisääntyessä ajattelin , että kuolema korjaa siis eihän kukaan voi selvitä hengissä aivokasvaimesta ja niin isostakin vielä.
Tässäkö se oli......minun elämäni? Näinkö nopeasti se meni? Miten kerron lapsille? Vanhemmille? Pitäisikö pakata tavarat ja siivota koti jo valmiiksi? Enhän ole ehtinyt tehdä sitä ja tätä vielä?
Leikkaus meni hyvin.:)) Kävely oli opeteltava uudestaan ja tasapainokin oli pitkään hukassa.Ehkäpä vähän vieläkin. Maku aistikin palasi enää ei ruoka maistunut pelkälle ei millekään. Tunto aistikin palautui tunsin suussani koska kahvi oli kuumaa. Ei tarvinnut kokeilla sormella kahvin ja ruokien kuumuutta.
Sanat puhuessa voivat mennä väsyneenä hieman hauskoiksi, mutta eipä ole haitannut.
Kirjoittamisen koen hankalaksi, mutta jos siitä joku herneen nenäänsä ottaa niin siitä vaan:)
ok......mutta tänään nautin nuorista aikuisistani. Vietin joulua tänään.............mikä voisikaan olla tärkeämpää.
Olen elän hengitän...................
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti