torstai 14. lokakuuta 2010

Torstai on toivoa täynnä:))

Pitkästä aikaa kävin lupaamallani vierailulla kummi tätini luona. Hän on muuttanut palvelu taloon pitkän sairaus jakson jälkeen. Paikka on lähellä sinne kävelee 5 minuutissa..
Ai miksikö en ole käynnyt aikaisemmin...........on ollut vaikeaa, koska pelkäsin tunteitani, jos ja kun hän alkaa puhua äidistäni.Muistelee......... Äitini oli hänen paras lapsuuden ystävänsä.
Äidin kuolemasta on pikkasen yli vuosi. Äiti kuoli viime syksynä ja samaan aikaan oli tyttäreni sairaalassa. Hänellä todettiin munasarjasyöpä.
Ajattelen tuota aikaa ja tuntuu, että en muista mitään muuta , kuin suurta huolta tyttärestäni, ja äidistäni.
En uskonut, että äitini kuolisi. Kävin häntä katsomassa edelisenä päivänä. Annoin suukon poskelle ja kerroin hänelle, että hän on rakas minulle. Seuraavana päivänä häntä ei enään ollut.
Elämässä tapahtui niin paljon rankkoja asioita samaan aikaan.

Iloitsen tyttäreni elämästä tällä hetkellä. Hänen luovuudestaan, iloisuudestaan hänellä on sydämen sivistystä, lämpöä ja paljon sisua mennä elämässään eteenpäin..  kaunis ihana aikuinen nainen. Olen niin ylpeä hänestä.
Päivät kuluvat elämä antaa ja vie. Kokemukset tekevät meistä rikkaita ja jotenkin vahvoja. Vahvoja myös auttamaan,ja  kuuntelemaan toisiamme.

No itkinhän minä siellä kummitädin luona, kun hän kertoi yhteisistä tanssireissuista.
Ja kuinka äiti tapasi isäni.
Elämä on....................

Ei kommentteja: