torstai 14. tammikuuta 2010

14.01.2010

 Ei ole ollut sanoja.

Tyttäreni leikkaus syyskuussa, hoidot ja pitkät  stytostaatti-hoidot loppuivat nyt tammikuussa..
Kontrollit jatkuvat. JEE:)) Elämä jatkuu päivä kerrallaan.Hyvin uskon niin.
Poikani tuli reissultaan Balilta kunnossa takaisin kotiin. Sitäkin ehdin jännittää, pelätä. Parin vuoden takaisesta aortan repeämisestä selvittyään ja kun on se titaniläppäkin. Sukellettu oli 20m..............
Äidin kuolemasta 16.09.2009 on niin vähän aikaa. Päivittäin meinaan hänelle soittaa, mutta lähetänkin viestin mielessäni, kun yhtäkkiä muistan. Surua.ja isän surua.
Omaanikin
Omasta aivoleikkauksesta tulee nyt 3 vuotta. Käyn kontrollissa vuosittain. Olen selvinnyt.
Toisin sanoen tai tyttäreni sanoin. meillehän on käynyt hyvin. Olemme selvinneet. Meissä on ollut voimaa tukea toinen toisiamme vuorotellen. Niin paljon kaikkea.............mahtuu ihmisen elämään.
Kuinka paljon tukea olenkaan saanut pieneltä joukolta ystäviäni. Usein ystävät harvenevat tapahtumien myötä niinkuin minullekin kävi oman sairauteni aikana. Ydinjoukko on pysynyt. Mistä olen kiitollinen.
Elämä on matka. Koskaan emme tiedä millainen huominen on.
Tässä päivässä tänään olen onnellinen. vaikka kirjoitaessa nyt itkenkin.
Kiitos

"Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa,
rohkeutta muuttaa, mitä voin
ja viisautta erottaa nämä toisistaan,"

http://teratooma.vuodatus.net

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Olette selvinneet koska teissä on niin paljon positiivista energiaa ja voimaa.... itsellekkin tulee kyynel silmään lukiessa kirjoitustasi. Onnea elämälle eteenpäin.

Riitta/Zaila

eija kirjoitti...

Hieno asia että kaikki on nyt kuitenkin hyvin. Rankkaa sinulla on ollut. Ihana asia on kuitenkin, että on edes muutama hyvä ystävä olemassa. Jaksamista arkeen kuitenkin toivottelen

Lasineito kirjoitti...

Kiitos Ihanat:))