Olen todella väsynyt ja flunssainen. En saa aikaan mitään. Katselen äitini kuvaa pöydällä ja Itku on niin herkässä.
Päivällä tuli mieleen ettei äiti ole vielä soittanut. Pitäisiköhän pirauttaa..................
Kolmenviikon aikana on tullut niin monta surullista juttua, että en millään tahdo tästä nyt päästä tasapainoon. Tokko tarvitseekaan. Ehkäpä nyt itken ja suren. Muistelen ja toivon. hautaustoimistossakin on käyty valitsemassa arkku ynm........
Kirkko on varattu ja seurakuntasalikin. Ihmettelen ettei pappi ole soittanut isälle vieläkään. Pitopalvelukin jo valittu, tarjoamiset ynm
Kaupassakin yritin käydä yhtenäpäivänä, mutta kesken ostosten tuli itku..joten kärryt jäivät siihen ja palasin kotiin.
Tiedän , että kyllä tämä helpottuu. Äidillä on nyt hyvä olla.
Voimia tarvitsisin lisää järjestää nämä käytännön asiat.
2 kommenttia:
Jaksamista ja voimia sinulle! Vaikka on vuosi siitä, kun isoäitini kuoli, saatan silti vieläkin ottaa kännykän käteen soittaakseni hänelle, kunnes muistan...Iso halaus!
Oikein paljon voimia. Olet oikeassa, on aika surra ja muistella, antaa ikävän tulla. Pikkuhiljaa huomaa hymyilevänsä ihanan ihmisen muistoille ja olevansa onnellinen niistä muistoista joita on. Sinulla ei vain vielä ole se aika , hitaasti sekin aika tulee.Voimia matkaan.
Lähetä kommentti