Orvokit ja Nalle:)

Kotona katse pysähtyy päivittäin joihinkin esineisiin. Tänään olen auringon paistaessa ulkona ihaillut lasi työtä orvokeista. Kuinka ihanat sinisen sävyt siintä kuvastuvatkaan auringon säteiden osuessa. En tiedä raaskinko laittaa tätä jouluksikaan pois makuu huoneen ikkunasta. Jos vaikka rikkoontuu siirrellessä.
Tätini vanha lapsuuden aikainen nalle istuu olohuoneessa vanhassa kirko penkissä. Sain tämän hänen kuolin pesästään. Hänen kauppareissunsa päättyi sairauskohtaukseen yllättäen matkalla.
Kukaan ei tiedä matkansa pituutta.
Katse on pysähtynyt myöskin tänään monesti ja muistojen kera myös kaulassa olevaan puiseen koruun. Siinä lukee ÄITI:))
Muistan äitien päivän jolloin sain tämän keskimmäiseltä pojaltani. Taidokkaasti ja rakkaudella tarhassa tehty. Silmät loistivat kirkkaasti , kun hän odotti lahjan avaamista.
Miten rakkaita ovatkaan lahjat jotka ovat sydämellä tehty itse ja käsin. Ja tehdessä ajatellen lahjan saajaa. Näissä miettiessä tänään.............