
Kevät ja kesä on ollut
elämän rikas. Olen selvinnyt monestakin asiasta joten voinen olla kiitollinen. Kaikki hyvin tällä kertaa.
Sydänleikkauksessa ollut poikani lenkkeilee jo.
Äitini etsi
käsilaukkuaan viimeksi, kun soitin ja hänen
lähi muistinsa vain huononee. Tosin minun syyni hieman ostin hänelle
kesä laukun vaalean ja hän jätti vanhan
laukkunsa minulle:)) Ja
kaksi päivää hän olikin etsinyt mustaa
käsilaukkuaan. Ei kuulema ollut uskaltanut kertoa edes isälle , että
veska hävyksissä. Vasta soittoni auttoi häntä löytämään
laukkunsa mikä olikin sitten vuoteen vieressä.
Nyt hän on hukannut
kaulakorunsa?
Pääsin mökille ihan yksikseni olemaan. Viikko oli nautintoa
siitä hetkestä, kun laitoin
kännykkäni äänettömälle. Äiti nimittäin soitti 7 x päivässä. " mitä sinulle kuuluu ja mitä nyt teet.......................
No mökki on keskellä korpea ei sähköä eikä muitakaan
mukavuuksia. Joten
kännykkää kävin lataamassa 20km päässä olevalla
huolto-asemmalla. Meni siinäkin muutama tovi, mutta kahvia juoden ja lehtiä
selaten aika kului rattoisasti.
Huoli äidistä on mielessä
kokoajan. Äiti ei
ole enään sama. Oloni on surullinen jotain on
peruuttomasti hävinnyt..................Ja toisaalta
vanhenenhan minäkin
kokoajan........!
Isä on väsynyt 83 vuotias
omaishoitaja.....
oikeesti.
Kunhan saan käytyä itse pään kontrolli kuvauksessa ja saan tilanne katsauksen omasta
terveydestäni niin jospa
jaksaisin enemmän vaikka itse olenkin
sairas lomalla joulukuun loppuun asti.
No
tuo selviää.................
Nyt on ihan pakko nauttia
lämpöisestä auringon paisteesta, kesästä ja
siintä, että kaikki läheiset voivat sittenkin kohtuullisen hyvin.