keskiviikko 4. marraskuuta 2009

Koska tämä ikävä hellittää...............

Tässsä kaikessa tuntuu nyt olevan kerta kaikkiaan liikaa kestämistä. Äidin kuolema ja suru koskettaa jokapäivä. Eilen olin tosi surullinen ja itkuinen. Asiaa ei yhtään helpota se, että nyt on kuudesviikko menossa tätä keuhkoputken tulehdusta. Ja samalla pitäisi hoitaa vielä äidin asioita. Minä en kertakaikkiaan jaksa ainakaan tänään. Olen juuri herännyt enkä ole saanut edes verhoja ikkunoiden edestä vedettyä. Olen täällä pimeydessä yöpuku päällä ja simmut punaisina.Pitäisi olla niin vahva, toimelias ja äiti ei kyllä tykkäisi että parun täällä. Hän aina sanoi, että elämää pitää jaksaa eteenpäin ja on tehtävä iloisia positiivisia asioita. Siis elää kaikesta huolimatta. olen kyllä saanut nukuttua aika hyvin kolmannesta lääkekuurista on siis ollut apua. Myöskin tupakan lopettamisesta, en tiedä oliko sekään nyt niin hyvä asia tässä jamassa. muutenkin kaikki asiat sekaisin.
Jos käyt lukemassa tätä blogia laitappa selviytymis-ohjeita:))
Jospa sittenkin vedän nyt nuo verhot auki, laitan päälle, siivoan hieman.............pistän kahvia tulemaan ja toivon, että joku rohkea ystäväni uskaltaisi soittaa minulle. Voisin itkeä jonkun kaa..............ikävääni..
Voimia toimia sitä tarvitsen.Kuinka voin olla tukena lapsilleni, kun itse olen näin maassa.
No huomenna on uusipäivä ja aika kuluu suru hiipuu....vai hiipuuko koskaaan.