Äitini oli kaatunut eilen aamulla. Kun 77 vuotias menee nurin voi sattua pahasti. Isäni 84 vuotias oli tehnyt kovasti töitä, että sai äidin ylös, äidillä on lihas sairaus joten hän ei pysty itse nousemaan edes tuolilta , joten lattialta nouseminen ei onnistu ilman apua.. Mutta nyt "peppu" mustelmilla. Onneksi ei käynyt pahemmin. Kun viimeksi kävin sanoin äidilleni, että käyttäisi kepukoitaan , kun lähtee liikkeellle, mutta nyt kaatuminen oli ihan huimauksen syytä. Täytyyhän hänen yrittää kävellä hieman ilman tukia....sanoi äiti:)) On suuri huoli siitä miten he pärjäävät. Siskoni kyseli tänään mitä apua he voisivat saada kotiin, kun sitten eilen keskustelimme siitä, että emme ole ihan ammattilaisia huomaamaan sitä pärjäävätkö he varmasti. Onneksi asun lähellä ja käyn viikoittain. Mutta tiedän , että senkin ajan, kun käy voi skarpata.....elikkä näyttää tytölle, että kuinka hyvin me pärjäämme.
No, mutta olemme menossa sinne tänään ja katsomme tilanteen.
Ensi viikolla jo tulossa ammattilaisia tilannetta kartoittamaan. Minä haluaisin, että he tuntevat olonsa turvalliseksi ja voisivat elää yhdessä omassa kodissaan:) Tosin voi olla, että invalidi asunto olisi hyvä juttu, sellainen missä olisi pieni piha:)).......millaisena haluaisin...haluaisit elämäsi olevan, kun olet yli 80 vuotias? Missä haluaisin ...haluaisit asua?
Luopuminen on väistämätöntä.................surettaa, huolettaa
Kuvassa äitini tekemä lasi työ. Sain sen häneltä syntymä päivä lahjaksi. Olen yhtä ajatuksissani, kun kuvan tyttökin yksin kalliolla ihmeissään.................