lauantai 30. tammikuuta 2010

Voi hyvät immeiset:)))

 
 Se on nyt  niin, kun laihtuu siis laihduttaa -20kg niin vaattehet alkavat olla säkkejä päällä.
Ihanista tavaroista niinkuin vaatteistakin miun on vaikea luopua. Olen hamsteri. Mietin aina josko tästä tekisi sitä tai tätä.....ja tekemättä jää. Koska en halua lihoa takaisin.mittaviin kokoihin ...siis toivottavast näin on.
Työhuoneessa tuli paniikki ja siirryin vaatekomeroon. Juuri näin saan huushollini sekaisin.
Nyt on yksi komeroista katsottu ja nämä kaikki  PUSEROT  laitettu huutikseen myyntiin. Tästä PLÄJÄYKSESTÄ  jäi jäljelle 3... KOLME , joista en raaskinut viellä luopua.(vielä;))
Ai , kun olin hyvä. Hurraa ja nyt keittämään ilta-kaffeet päälle-
Hyvä minä.
Mietiskelen mielessäni, että nuita komeroitakin riittää............

Hups ja Hei!

Työhuoneen siivous menossa. Ajatukset ovat helmien nappien ynm tavaran järjestykseen laitossa.
Ehkäpä samalla järjestelen elämääni. Sekasortoistahan se on ollut. Yhtä sekaisin, kun työhuoneeni.
Pääsiäis-askartelut on aloitettava ja palattava elämässä tiettyihin rutiineihin.
Niskassa pikkaisen pelottaa ensi-viikon perjantai silloin napsastaan äänihuulessa kummitteleva patti poies- toivottavasti ääni palautuu.Äidin kuoleman jälkeen ääni hävisi. Murea on , kuin mikä ja välillä häipyy kokonaan.
No se selviää.
Tässä kuvia seuraavista askartelujutuistani. Näitä pitäisi tehdä nyt lisää..........
 
  
 

torstai 14. tammikuuta 2010

14.01.2010

 Ei ole ollut sanoja.

Tyttäreni leikkaus syyskuussa, hoidot ja pitkät  stytostaatti-hoidot loppuivat nyt tammikuussa..
Kontrollit jatkuvat. JEE:)) Elämä jatkuu päivä kerrallaan.Hyvin uskon niin.
Poikani tuli reissultaan Balilta kunnossa takaisin kotiin. Sitäkin ehdin jännittää, pelätä. Parin vuoden takaisesta aortan repeämisestä selvittyään ja kun on se titaniläppäkin. Sukellettu oli 20m..............
Äidin kuolemasta 16.09.2009 on niin vähän aikaa. Päivittäin meinaan hänelle soittaa, mutta lähetänkin viestin mielessäni, kun yhtäkkiä muistan. Surua.ja isän surua.
Omaanikin
Omasta aivoleikkauksesta tulee nyt 3 vuotta. Käyn kontrollissa vuosittain. Olen selvinnyt.
Toisin sanoen tai tyttäreni sanoin. meillehän on käynyt hyvin. Olemme selvinneet. Meissä on ollut voimaa tukea toinen toisiamme vuorotellen. Niin paljon kaikkea.............mahtuu ihmisen elämään.
Kuinka paljon tukea olenkaan saanut pieneltä joukolta ystäviäni. Usein ystävät harvenevat tapahtumien myötä niinkuin minullekin kävi oman sairauteni aikana. Ydinjoukko on pysynyt. Mistä olen kiitollinen.
Elämä on matka. Koskaan emme tiedä millainen huominen on.
Tässä päivässä tänään olen onnellinen. vaikka kirjoitaessa nyt itkenkin.
Kiitos

"Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa,
rohkeutta muuttaa, mitä voin
ja viisautta erottaa nämä toisistaan,"

http://teratooma.vuodatus.net