Torstai on toivoa täynnä:))

Täällä sateleepi vettä. Ihan on ikävä tälläista talvi maisemaa joten täytyypi tyytyä katselemaan kuvia.
Tänään arkista aherrusta. Aamulla pyykki tupaan ja sen jälkeen äidin luokse seurustelu kahville. Samalla katson vointia ja miten pärjäävät. Äidillä on väsy päiviä ja sitten muutamana kertana, kun soittelee on kovastikin pirteä.
Muisti on mennyt huonommaksi, mutta onneksi menossa muisti tutkimuksiin.
Kuuntelin radiosta eilen pakinaa keski-ikäisistä naisista jotka oman työnsä tehtyään kiirehtivät katsomaan vanhempiaan. Ovatko kotona..vai karanneet, kaatuneet ynm.
Taidan olla heidän joukossaan, Huoli omista vanhemmista on päivittäinen.

Äiti saattaa soittaa 4-5 kertaa päivässä korkeintaan ja saattaa kertoa samat jutut aina uudestaan toisaalta olen kyllä sanonut, että tuon jutun olet kertonut. H'n ei muista:((
Välillä olenitsekkin hämmentynyt, mutta hyväksyttävä on toisaalta se, että he ovat iäkkäitä.