perjantai 30. marraskuuta 2007

Ajatuksia



Äitini oli kaatunut eilen aamulla. Kun 77 vuotias menee nurin voi sattua pahasti. Isäni 84 vuotias oli tehnyt kovasti töitä, että sai äidin ylös, äidillä on lihas sairaus joten hän ei pysty itse nousemaan edes tuolilta , joten lattialta nouseminen ei onnistu ilman apua.. Mutta nyt "peppu" mustelmilla. Onneksi ei käynyt pahemmin. Kun viimeksi kävin sanoin äidilleni, että käyttäisi kepukoitaan , kun lähtee liikkeellle, mutta nyt kaatuminen oli ihan huimauksen syytä. Täytyyhän hänen yrittää kävellä hieman ilman tukia....sanoi äiti:)) On suuri huoli siitä miten he pärjäävät. Siskoni kyseli tänään mitä apua he voisivat saada kotiin, kun sitten eilen keskustelimme siitä, että emme ole ihan ammattilaisia huomaamaan sitä pärjäävätkö he varmasti. Onneksi asun lähellä ja käyn viikoittain. Mutta tiedän , että senkin ajan, kun käy voi skarpata.....elikkä näyttää tytölle, että kuinka hyvin me pärjäämme.
No, mutta olemme menossa sinne tänään ja katsomme tilanteen.
Ensi viikolla jo tulossa ammattilaisia tilannetta kartoittamaan. Minä haluaisin, että he tuntevat olonsa turvalliseksi ja voisivat elää yhdessä omassa kodissaan:) Tosin voi olla, että invalidi asunto olisi hyvä juttu, sellainen missä olisi pieni piha:)).......millaisena haluaisin...haluaisit elämäsi olevan, kun olet yli 80 vuotias? Missä haluaisin ...haluaisit asua?
Luopuminen on väistämätöntä.................surettaa, huolettaa

Kuvassa äitini tekemä lasi työ. Sain sen häneltä syntymä päivä lahjaksi. Olen yhtä ajatuksissani, kun kuvan tyttökin yksin kalliolla ihmeissään.................

3 kommenttia:

Inkivääri kirjoitti...

Äitisikin on taiteilija, kaunis tiffanytyö. Toivottavasti kaatuminen tosiaan vaan säikäytti - lonkkamurtumat ovat niin tavallisia näissä vanhusten kaatumuksissa, mutta onneksi sentään ei ollenkaan aina.

Kyllä siinä saa laittaa arvoja järjestykseen näiden vanhusten ja heidän elämänsä järjestämisen kanssa. Minä olen ratkaissut sen niin, että hoidin isännyyden halvaantuneen äidin kotona ja oma äitini muutti meidän pihapiiriin omasta halustaan vielä 78-vuotiaana, kun tarjosimme siihen mahdollisuutta.

Hän asui yksin parinsadan km:n päässä ja ainoa sisareni on Norjassa, joten ratkaisu näytti olevan hänelle helppo. Mutta jos vanhus haluaa asua kotonaan ja läheiset ovat kaukana, on huoli jatkuvaa...

Me olemme sopineet molemmissa tapauksissa, että vanhuksen eläke on hoitopalkkaa minulle ja anopista sain lisäksi omaishoidon tukea, koska hän oli täysin autettava. Nykyisillä eläkkeillä korvaus on ihan kohtuullinen, koska hoidettavana on yksi ainoa ja oma vanhus sen sijaan että kävisin vaikkapa vanhainkodilla töissä...

Lasineito kirjoitti...

Kiitos inkivääri.

Lycka är ~ Onnea on kirjoitti...

Toivottavasti asiat selviää vanhempiesi osalta, ja sinun.
Suuria kysymyksiä laitoit, ja miettimistä vaativia.
Voisit kysellä kunnan puolella olevia kotihoitajia tulemaan auttamaan vanhempiasi, jos ei joka päivä niin edes pari kertaa viikossa.
Vanhempasi arvostavat varmaan apuasi. Mukavaa joulunodotusta.
Ihanat nuo Tilda enkelit ;)